Äkkilähtö

Piti kirjoittaa teille vielä Casaresin reissustamme. Olen useamman kerran istunut koneen eteen tarkoituksenani kirjoittaa siitä, mutta ei vaan ole lähtenyt. Ei ole tullut mieleen ensimmäistäkään järkevää aloitus lausetta, eikä teksti ole lähtenyt syntymään. Ei sitten millään, joten jätän sen välistä.
Totean vaan, että pienistä valkoisista kylistä tämä oli yksi suosikeistani. Kuvia tästä kylästä on taas, vaikka kuinka paljon, joten ihailkaa niitä.

Minullehan tuli Espanjasta äkkilähtö Suomeen. Vajaa pari viikkoa sitten keskellä kaunista sunnuntaipäivää, kun olin kävelemässä rantsusta kotiin soi puhelin. Pyydettiin työhaastatteluun. Mikään muu päivä, kuin seuraava perjantai ei käynyt. Siinä tuli sitten meikäläisen sunnuntaihin aikalailla säpinää. Piti varata uudet lentoliput. Lippujen vaihtaminenkaan ei onnistunut. Norskin lennot, joilla perjantaiksi Pohjois-Savoon olisin kerinnyt, olivat täynnä. Piti sitten vaihtaa lentoyhtiökin. Onneksi sain myytyä vanhan lipun eteenpäin. Oli myös pakko aloittaa pakkaaminen ja kämpän siivoaminen saman tien.

Siinähän kävi sitten lopulta niin, että työhaastatteluja ei suinkaan ollut yksi. Niitä oli samana päivänä kolme. Oli muuten varsin mielenkiintoinen perjantaipäivä. Kaikki haastattelut olivat niin erilaisia, työnantajan ja haastattelijansa näköisiä. Ja nyt kun viikko on kulunut, tuloksiakin tiedän. Yhteen en päässyt, yhtä työtä en ottanut vastaan ja yhden kohtalosta en vielä tiedä.

Tänne blogiin minä kirjoittelin todella vähän tämänkertaisesta harjoittelupaikastani tai töistä. Osittain johtuen siitäkin, että työ oli sellaista, että ei siitä kovin yksityiskohtaisesti voinut kirjoitellakaan. Exceleiden parissa se vajaa kolme kuukautta hurahti.

Tänään oli lopulta skypen välityksellä arviointi. Jos teen yhden lisätehtävän, mahdollisuudet näytöstä ovat kiitetttävään. Täytyisi laskea tase-ennusteita. Voi olla, että joutuu hieman pyörimään googlessa, ennen kuin tämä lisätehtävä on tehty.

Mitäs aion sitten lähitulevaisuudessa tehdä? Huhtikuussa käyn vielä muutaman kurssin koulussa ja onhan se tase jotenkin ennustettava. Toukokuussa palaan kesäksi entisen työnantajani leipiin palvelemaan asiakkaita kaikenlaisissa sanomalehtien tilauksiin liittyvissä asioissa. Lopulta nämä äkkilähtöön johtaneet haastattelut, eivät siis tuoneet kuitenkaan työpaikkaa. Se taisi tulla ihan vanhoilla ansioilla. Syksystä eteenpäin kuviot ovat tosiaankin auki, joten jos satut tarvitsemaan huippuhyvää asiakaspalvelijaa tai myyjää niin ota yhteyttä!

Entäs Espanja? Minulta on jo monta kertaa keritty kysyä milloin palaan sinne? Sitähän ei koskaan tiedä! Kun mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista.

Tarifasta Tangeriin

Tangeriin pääsee Tarifasta helposti lautalla. Matka on noin vaivaiset 40 kilometriä. Lautalla ylitys kestää noin tunnin ja satamassa täytyy olla 45 minuuttia ennen lautan lähtöä.

Kun esität lippusi lautalle, saat samalla viisumipaperit. Lautalla on poliisi ja Tangeriin mennessä paperit käydään läpi lautalla, pois päin tullessa ne esitetään ennen lautalle menoa.

Heti satamaan saavuttuamme meille tuli paikallinen opas esittelemään palvelujaan. Minulle oli sanottu, että Tangerin vanhakaupunki on todella sokkeloinen ja siellä voi olla hankala liikkua yksin. Päädyimme siis palkkaamaan oppaan, joka maksoi koko päivältä kolmelta hengeltä 55 euroa. Ja todellakin se kannatti. Ainakin meikäläisen suuntavaistolla saatettaisiin seikkailla siellä vieläkin. Nämä kujat ovat nimittäin aivan jotain muuta, kuin espanjalaisten kaupunkien pikku kujat.

Aluksi opas ajelutti meitä rikkaiden alueella, jota kutsutaan Kaliforniaksi. Alueella sijaitsee muun muassa Marokon kuninkaan kesäasunto. Melkoinen pytinki. Taksin ikkunasta en vaan saanut yhtään kuvaa siitä. Pysähdyimme kukkulalle kuvaamaan vanhaa kaupunkia, ennen kuin sukelsimme sen kapeille kujille. 

Aloitimme kierroksen Kasbahin kaupungin osasta. Tällä alueella asuu nykyään paljon eurooppalaisia. Alueella on ennen asunut sulttaani ja entisessä sulttaanin palatsissa sijaitsee museo. Me emme tällä kertaa käyneet siellä.

Kasbahin kiertelyn jälkeen suuntasimme Medinaan. Tältä alueelta löytyy kaupustelijat. Meidän vierailu sattui perjantaille. Muslimeilla se on pyhäpäivä ja paljon paikkoja oli kiinni. Toisaalta tämä ei haitannut yhtään, sillä tyrkyttäjiä osalla kaduista oli ihan riittävästi.

Kierrettiin läpi paikallinen kauppahalli. Täällä oli tarjolla lähinnä ruokaa. Sen kierrokseen jälkeen menimme perinteiselle marokkolaiselle lounaalle. Tosin en enää kuolemaksenikaan muista, mitä kaikkea se sisälsi.

Lounaan jälkeen suunnistettiin yrttikauppaan. Täällä saikin samalla aikamoisen tietoiskun mausteista, arganöljystä ja teestä. Ostettiin jonkin verran kaikkia näitä kotiin viemisiksi.

Pyörittiin vielä iltapäivällä Medinan kujilla ennen kuin lähdettiin satamaa ja sieltä takaisin Espanjaan. Vierailu Tangerissa on hyppy aivan toisenlaiseen maailmaan.

Hiuksissa hiekkaa

Vierailijoiden ollessa kylässä täällä kerettiin tosiaan taas viilettää monessa paikassa. Kirjoittelen muutaman postauksen eri kohteista. Ensimmäinen kertoo päivästämme Esteponassa ja Tarifassa.

Esteponassa on asukkaita noin 60 000. Esteponasta löytyy myös paljon nähtävää, mutta meille se oli tällä kertaa lähinnä läpikulkumatkan pieni pysäkki. Käytiin kävelemässä vanhan kaupungin katuja. Nehän ovat taas niin espanjalaisen ihastuttavia. Minä voisin vaellella näillä pienillä kujilla, vaikka kuinka kauan. Tämänkertaiset matkakumppanit eivät vain innostuneet ihan kaikista samoista asioista, kuin minä. Joten lounaan jälkeen suuntasimme kohti Tarifaa.

Tarifan taasen on paljon pienempi kaupunki, kuin Estepona. Asukkaita siellä on alle 20 000. Kaupunki sijaitsee Manner-Espanjan eteläisimmällä alueella. Täällä Välimeri ja Atlantti kohtaavat. Sijainti tekeekin Tarifasta surffareiden paratiisin. Tuuli on aikamoinen. Käytiin kävelemässä rannalla. En ole ikinä missään kävellyt sellaisessa tuulessa. Tuulta kohti olisi suurin piirtein voinut nojata ja ei olisi kaatunut. Rannalla kävelyn jälkeen hiuksista löytyi hiekkaa, vaikka kuinka paljon.

Itse Tarifan keskusta on pieni ja siellä ei ollut mitään nähtävää. Minä halusin käydä vielä Bolonian kylässä, koska sieltä löytyy Baelo Claudian rauniot. Kylään päin ajellessa maisemat muuttuivat hieman. Matkalla näkyi esimerkiksi lehmiä laiduntamassa.  Bolonian rannalla päätimme pitää evästauon ja sen jälkeen lähteä etsimään linnan rauniot. Ne kyllä löytyivät, mutta harmittavasti paikka oli suljettu, eikä sinne päässyt. Ajelimme sitten hotellille päin. Pysähdyimme matkalla ihailemaan auringon laskua näköalapaikalla.

Tarifassa olimme yötä sen takia, että matkamme jatkui sieltä seuraavana päivänä kohti Tangeria.

Vihdoin ja viimein Caminito Del Reyllä

Rupesin jo ajattelemaan, että Caminito Del Reyssä täytyy olla jokin kirous. Minulla on kaksi kertaa ollut mahdollisuus mennä kiertämään Kuninkaiden polku ja kaksi kertaa se mahdollisuus on myös peruuntunut. Nyt viimein kolmannella kerralla pääsin polun kiertämään.

Caminito Del Rey on rakennettu vuosien 1901 ja 1905 välillä. Alun perin tarkoitus oli toimia huoltoreittinä El Chorron kylän ja patotyömaan välillä.  Ensimmäinen polku on rakennettu hiekasta ja sementistä ja vuosien aikana rakenteet olivat päässeet pahasti rapistumaan. Tämä teki polusta niin vaarallisen, että sitä alettiin tituleerata maailman vaarallisimmaksi vaellusreitiksi.

Reitti oli suljettuna noin. 15 vuotta ja kaksi vuotta sitten se avattiin uudelleen yleisölle kunnostettuna. Nyt reitti on turvallinen. Kallionrinteille on rakennettu kävelysilta puusta ja se on helppokulkuinen. Reitillä on jonkin verran rappusia, joten jos on nivelten kanssa ongelmia, niin en välttämättä suosittele reittiä sellaiselle henkilöille. Muutoin tavantalliainen suoriutuu reitistä helposti.

Minä varasin liput vahingossa päivän ensimmäiselle lähdölle, mutta se olikin oikein hyvä vaihtoehto. Aamulla yhdeksän jälkeen parkkipaikalla oli oikein reilusti tilaa. Kun tulimme takaisin puolen päivän jälkeen, parkkipaikka oli tupaten täynnä. Jos menet autolla Caminitolle kannattaa siis ottaa aamun ensimmäiset lähdöt. Autolla Caminotolle on helppo mennä. Malagan suunnasta tullessa kannattaa mennä tietä A357. Tien varressa on hyvät opasteet paikanpäälle, joten sinne osaa jopa ilman navigaattoria. Autoillessa maisemat El Chorron järvelle ovat myös mielettömät.

Lähdöt ovat puolen tunnin välein. Aluksi jaetaan kypärät ja opas kertoo lyhyesti reitistä. Polun voi kulkea kaikessa rauhassa omaan tahtiinsa. Varsinainen polku on noin viiden kilometrin mittainen ja parkkipaikalta siirtymien ym. kanssa kokonaispituus on noin kahdeksan kilometriä.

Ja sitten se varsinainen reitti. Sehän on huikea. Turha sitä on kuvailla. Katsokaa kuvia.

Välillä reitti sukeltaa metsän keskelle, josta tullaan taas takaisin kallion rinteille. Aivan lopussa on rautainen riippusilta. Jos tulee oikein kovaa, reitti on suljettu sen vuoksi, että riippusillalle ei ole turvallista mennä. Reitti ei kulje kehää vaan etelänpuoleiselta portilta on bussikuljetus takaisin parkkipaikalle.

Kävelyyn meillä meni aikaa vähän alle kaksi tuntia. Kävelimme melko hitaasti ihaillen maisemia ja pysähdyimme vähän väliä kuvailemaan. Kävelyn jälkeen kävimme syömässä parkkipaikan vieressä olevassa näköala ravintolassa. Maisemat olivat hienot, mutta palvelu aika hidasta ja ruokakaan ei mitään gurmee tasoa ollut. Tosin eipä tämä haitannut. Caminton kävely on varmasti yksi parhaista kokemuksista tämän reissun aikana.